Hohhoijaa... Aikamoista haipakkaa ollut taas viime aikoina tämä elämä, jossain välissä ollaan kuitenkin onnistuttu harrastamaan koiruuksiakin. Peko-treeneissä ollaan päästy nyt käymään jopa useampana torstaina peräkkäin, toissaviikolla oli ryhmätreenit jossa oli kivasti porukkaa. Tehtiin kolmen koirakon ryhmissä etsintää metsäalueella, ja Muska löysi meidän ryhmän alueelta "uhrin" :) Viime viikolla kokeiltiin eka kertaa jälkeä tekemällä melko lyhyitä pistoja tieltä metsään. Kuljettiin jälkien poikki metsän puolelta, ja Muska nosti ja seurasi kaikki kolme jälkeä hienosti.

Agilitytreenit meni sitten viime sunnuntaina ihan persiilleen. Oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä Muskan kanssa ja hommasta ei tullu suoraan sanottuna yhtään mitään. Muska ei joko irronnut tai lähti huitelemaan itekseen eikä ottanu kuuleviin korviinsa käskyjä ja ite tein kaiken päin honkia myös. Ja hermo meni kyllä jo ohjaajallakin siihen touhuun ku ei mikään onnistunu. Muska loikki mun niskaan ja vielä kun irtoamista varten laitettiin sille esteen taakse purkin kansi ja nameja niin jepjep, se kyttäs vaan sitä kantta ja kun se vietiin pois niin sitten ihmeteltiin, että mihin se katosi. Kun ite menetin hermot niin ei koirakaan tehny enää sitäkään vähää. Hyvä minä. KAMALAA. Ei siitä sitten sen enempää, ehkä huomena menee paremmin, tai sitte ei. Mitä tästä opimme: jos jo valmiiksi on hermo kireellä niin ei pitäis edes yrittää treenata mitään :) Cosmo oli taas ihan liekeissä ulkokentällä, hienoa että edes joillain menee paremmin! Pukkaiskohan Muskalle juoksua, kun ei ollu Aten kanssa jälkitreeneissäkään toiminu ja tehny töitä ollenkaan. Ota siitä sitte selvää. Tällä menolla voidaan mennä leirille nolaamaan ittemme totaalisesti, jippii.

Oltiin Saijan kanssa kannustamassa Feroa tokokokeessa, ja se meni hienosti, hyvä Essi ja Fero! Sytty ihan pienenpieni kipinä että pitäiskö sitä ottaa ihan tosissaan tuo tokoilu ja yrittää hankkia se tulos joskus.