En taaskaan oo saanu aikaseks käydä kirjottelees...

Alotetaan vaikka siitä Hyvinkään näyttelystä, missä pyörähdettiin viime kuussa. Kuten jo olikin tiedossa niin tuomari oli mun kanssa samaa mieltä siitä että Muska oli pulleassa kunnossa :) Muuten arvostelu oli kyllä ihan jees, eli laihiksella tässä ollaan edelleen ja sitte joskus uudestaan kun linjat on kunnossa. Arvostelun pitäs löytyä näyttelyt-osiosta jos nyt osasin sen sinne lisätä...

Agipuuhista semmonen ilonen yllätys että Virve suostui jatkamaan meidän ryhmän kanssa vielä tämän menossa olevan jakson ajan, jee! Ja saatiin viime viikon lopulla myös omat avaimet halleille, ja päästään treenaamaan vähä reilummin mikä on tosi kiva juttu. Kuviot treeneissä on sen verran muuttunu, että tehdään ensin alkuun muutamaa uutta ohjausjuttua ja yhdistetään niitä sitten radanpätkillä. Ja jakson lopussa on myös oman porukan kesken kisat, hehee :) En nyt ala tässä kertaamaan mitä kaikkea siellä ollaan tehty, viimeksi treenattiin piiloputkea, siis silleen että putken sisäänmenopää oli takasin tulosuuntaan päin ja koiran piti irrota hakemaan putkeenmeno... Aluksi oli vähän hankalaa ja itekkin sitten radalla tehdessä ohjailin päin honkia ja Muska loikki putken yli ja muuta mukavaa.. Mutta alko se sit sujumaan, tätä täytyy harjotella itekseenkin. Tehtiin myös sylikäännöksiä ja twistiä (olikohan se nyt se, viimeks naureskeltiin treeneissä että on nää termit vähä hakusessa...). Kaikenkaikkiaan oon ollut tyytyväinen agilityn edistymiseen, hauskuus on pysyny mukana ja osataankin välillä jopa jotain. Muskasta huomaa niin siellä kuin muutenkin että se on saanu paljon uutta virtaa syksyn tullen.

Pekopuolella ollaan hakuiltu, viime viikolla tosin oli sellanen kiva yllätys odottamassa että meillä oli suunnistusharjotus. Jee, mä kun voin tunnustaa etten osaa suunnistaa tippaakaan enkä oo siitä puuhasta erityisemmin nauttinu koskaan. No mulle lyötiin sitte kompassi ja kartta kouraan ja naureskelin Juhalle ja Jampalle että toivottavasti pojilla ei oo kiire kotio... Ne sitten opetti mua ja mä suunnistin ja Jamppa seuras pelko perseessä perässä :) Hyvin se sitte onneksi meni ja päästiin turvallisesti poiskin pimeästä metsästä.

Toissaviikonloppuna oltiin tollereiden jälkileirillä Espoossa, mikä oli jatkoa tollerileirille. Mehän ollaan tehty jälkeä lähinnä makkararuudun muodossa vasta ja tosi lyhyellä jäljellä Muskan rauhoittumisongelman vuoksi. Vetäjänä meillä oli Erja Hyökki, ja ekaksi tehtiin treeni niin kuin ollaan tehty tähän saakka. Palautteeksi saatiin samantien että nyt loppuu ruutujen tamppaaminen ja jälkiin lisää pituutta. Näin sitten tehtiin ja olin tyytyväinen kaikenkaikkiaan viikonlopun antiin. Alettiin yhdistää esineilmasua niin, että jäljen päähän laitettiin namipurkki joka aukaistiin kun koira tarjosi maahanmenoa. Sain kyllä uutta innostusta peko/pk-jäljen tekemiseen. Ja muutenkin viikonloppu oli kiva ja porukka mukavaa. Yökin meni hyvin kun pystyin ottaa Muskan viereen kun väkeä jäi mökille odotettua vähemmän.

Hooh enpä oo taaskaan pitkään aikaan käyny kirjotteleen mitään, mutta sehän ei tietenkään tarkota etteikö me oltas tehty mitään :)

Muskan kanssa ollaan menossa siis 20. päivä Hyvinkäälle ryhmänäyttelyyn, taasen hieman köyhässä karvassa ja tällä kertaa vähä pyöreässä kunnossa vielä kaiken lisäksi. Joten sinne ei suunnata kovinkaan suuret odotukset matkassa, mutta mennään nyt kun kerran ollaan ilmottauduttu.

Agitreenit on sujuneet ihan mukavasti, en enää ees muista mitä siellä on tapahtunu... eli ei vissiin mitään kovinkaan erikoista! Ulkona treenaaminen on ainaki menny paremmin ja turhasta haahuilusta on päästy tai  se on vähintään vähentyny. Hauskaa on ollu treenata kun ei tarvi koko ajan odottaa että millon se häippäsee. Sellanen muutos on tulossa että meidän ohjaaja vaihtuu ens jaksossa, NYYH. On ollu helppo olla tutun ohjaajan kanssa tutussa ryhmässä, mutta ehkä on oikeesti hyväksi mennä toisen ohjaajan oppeihin välillä niin voi saada jotain uuttakin näkökulmaa. Kehittyminen kai tässä on kuitenki tavoitteena :)

Pekotreenit on menneet nyt meiltä mun mielestä tosi hyvin, ollaan keskitytty ohjaamiseen ja hallittavampaan hakuun ja se toimii... no, kohtalaisesti. Tänään Muska ilmaisi myös haukulla maalimiestä, jee! Sitä ei olla aiemmin edes yritetty ja onneksi ollaan oltu maltillisia. Se tekee siellä muutenkin tosi hyvin töitä ja nauttii touhusta. Meillä oli siellä myös hallitavuuskoe mikä meni hienosti :) Palailen astialle sitten näyttelykuulumisien kera. Jesss...

Jeps, Muskalla olikin ne juoksut heti edellisen kirjotuksen jälkeen joten päästiin alottelemaan uutta agitreenikautta viime viikonloppuna. Ulkona treenaaminen ei edelleenkään meillä suju yhtä hyvin kuin hallissa tekeminen, liikaa hajuja Muskan mieleen. Se alotti jo radan paljon peremmin ja vauhdikkaammin kuin kesän alussa, mutta NAPS sitten se haistoi kentälle tippuneen namin ja monta muutakin mielenkiintosta asiaa ja kesken kaiken rupes haahuilemaan kärsä maassa. Kyllä se sitten teki mutta lievää vääntämistä oli taas ilmassa. Lähti suorittamaan hyvin mutta meinas sitte aina karata käsistä haistaessaan hajuja, että oli vähän semmosta vähemmän suoraviivaista radan suorittamista :) Huokaus.... Mun täytyy varmaan alkaa menemään paikalle vielä aiemmin ja kiertää koko kenttä läpi Muskan kanssa että saa haistella ne hajut sitten ennen treenien alkua, ja täytyy myös enemmän tehdä kontaktitreeniä. Juurikaan en ole itse nyt saanut omaan ohjaamiseeni vinkkejä kun on ollut täysi työ pitää koiraa mukana ja hereillä, varmaan teen sen sata virhettä koko ajan mutta eka homma on nyt saada koira kontaktiin ja keskittymään ihan vaan siihen agilityyn. Meidän treenien vetäjä Virve sanokin että jälkikoiraksi sopii oikeen hyvin... Tosi lohdullista :D Ei ehkä pidä ihan peräkkäisinä päivinä treenata jälkeä sitte.

Pekotreeneissä siis on ollu myös juoksuista johtuva tauko ja nyt on koko porukka ollu tauolla muutaman viikon. Se homma jatkuu sitte ens viikolla. Suunnittelen tässä myös ilmottavani Muskan näyttelyyn syyskuussa. En vaan oo erityisen innoissani siitä että pitäsi ite se näyttää, kääk!

Hetkinen taas menny ettei ole tänne tarinoitu, ei voi enää muistaa mitä tässä välissä on puuhailtu. No ainakin käytiin siellä tollerileirillä treenailemassa PK-jälkeä. Meidän osalta viikonlopun treeni oli lähinnä makkararuutua, ja ohjaajalta tuli viestiä että saadaan hinkata sitä melko kauan ennen kuin siirrytään varsinaista jälkeä tekemään. Tämä johtuen siitä että Muska käy ihan ylikierroksilla ja sen täytyis oppia keskittymään ja rauhoittumaan tai oon lirissä sen kanssa pitkällä jäljellä kun se paahtaa sata lasissa ja minä sitten saisin raahautua perässä... Että nyt ollaan sitten jatkettu ruutuja omin päin ja oon odottanut aina että se rauhoittuu aloilleen ja malttaa odottaa lupaa mennä. Se onkin menny ihan hyvin, nyt se jopa jo melko pian istuu ja ottaa kontaktia ja on enimmäkseen hiljaa, leirillä se piippaskin mitä ei yleensä pahemmin tee.

Tätä samaa häsellystähän meillä on ollut muissakin lajeissa, etenkin hakupuolella, joten sielläkin ollaan parhaamme mukaan yritetty hakea sitä rauhoittumista ja kuulolla olemista. Sielläkin Muska tahtoo vaan vetää täysillä ja välillä näyttää siltä ettei se aluksi edes mieti mitä tekee, kunhan vetää menemään vaan. Kyllä ne ukot sieltä silti vauhdilla nousee, kun vielä sais ohjattuakin sitä eikä se tekis ite vaan :) Leirillä porukka naureskelikin, että millanen toi on kotona, luulivat vissiin että se kotioloissakin säätää samalla lailla. Onneksi se on ihan eri koira kun mitään ei touhuta.

Agilityhommat on olleet tauolla jo jonkin aikaa, ja treenit jatkuu elokuun alussa. Tuli ihan hirvee polte päästää sitäkin jo tekemään kun P-HAU järjesti Agirodun viikonloppuna ja olin siellä hommissa. Mahtavaa katsottavaa ja oli kyllä hauska (ja raskas) viikonloppu. Tuli sellanen fiilis että kyllä mekin perkeles vielä :D Tulis nyt ne juoksut jo pikkuhiljaa että päästään sit heti touhuamaan kun treeni alkaa taas!

Hohhoijaa... Aikamoista haipakkaa ollut taas viime aikoina tämä elämä, jossain välissä ollaan kuitenkin onnistuttu harrastamaan koiruuksiakin. Peko-treeneissä ollaan päästy nyt käymään jopa useampana torstaina peräkkäin, toissaviikolla oli ryhmätreenit jossa oli kivasti porukkaa. Tehtiin kolmen koirakon ryhmissä etsintää metsäalueella, ja Muska löysi meidän ryhmän alueelta "uhrin" :) Viime viikolla kokeiltiin eka kertaa jälkeä tekemällä melko lyhyitä pistoja tieltä metsään. Kuljettiin jälkien poikki metsän puolelta, ja Muska nosti ja seurasi kaikki kolme jälkeä hienosti.

Agilitytreenit meni sitten viime sunnuntaina ihan persiilleen. Oltiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä Muskan kanssa ja hommasta ei tullu suoraan sanottuna yhtään mitään. Muska ei joko irronnut tai lähti huitelemaan itekseen eikä ottanu kuuleviin korviinsa käskyjä ja ite tein kaiken päin honkia myös. Ja hermo meni kyllä jo ohjaajallakin siihen touhuun ku ei mikään onnistunu. Muska loikki mun niskaan ja vielä kun irtoamista varten laitettiin sille esteen taakse purkin kansi ja nameja niin jepjep, se kyttäs vaan sitä kantta ja kun se vietiin pois niin sitten ihmeteltiin, että mihin se katosi. Kun ite menetin hermot niin ei koirakaan tehny enää sitäkään vähää. Hyvä minä. KAMALAA. Ei siitä sitten sen enempää, ehkä huomena menee paremmin, tai sitte ei. Mitä tästä opimme: jos jo valmiiksi on hermo kireellä niin ei pitäis edes yrittää treenata mitään :) Cosmo oli taas ihan liekeissä ulkokentällä, hienoa että edes joillain menee paremmin! Pukkaiskohan Muskalle juoksua, kun ei ollu Aten kanssa jälkitreeneissäkään toiminu ja tehny töitä ollenkaan. Ota siitä sitte selvää. Tällä menolla voidaan mennä leirille nolaamaan ittemme totaalisesti, jippii.

Oltiin Saijan kanssa kannustamassa Feroa tokokokeessa, ja se meni hienosti, hyvä Essi ja Fero! Sytty ihan pienenpieni kipinä että pitäiskö sitä ottaa ihan tosissaan tuo tokoilu ja yrittää hankkia se tulos joskus.